Aseluvan hakemista on vierastettu uuden aselain tultua voimaan, mutta
miksi? - Osa varmasti johtuu uusista asetuista vaatimuksista, joihin
kuuluu muun muassa tietokoneella suoritettavat testit sekä haastattelut.
Näitä on kuitenkin aivan turha vierastaa ja seuraavassa käymme läpi
yleistä ohjetta aseluvan hakemiseen.
Ohjeita aseluvan hakemiseen
Metsästyksen tai ampumaurheilun harjoittaminen
ruutiaseella vaatii aseluvan. Sen hakemisen kuviot ovat muuttuneet viime
vuosien aikana. Näin haetaan lupaa vuonna 2015. Nämä ohjeet on
räätälöity ensimmäisen aseluvan hakijalle. Tai sellaiselle, jolla
edellisen luvan hakemisesta on kulunut yli 3 vuotta. Tässä keskitytään
vain yksityishenkilön aseluvan hakemiseen ruutiaseelle perusteena
metsästyksen tai ampumaurheilun harjoittaminen. Nämä kattavat arviolta
95 % kaikista lupahakemuksista.
Aseluvan edellytykset löytyvät ampuma-aselaista ja
-asetuksesta:
Laki:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980001
Asetus:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980145
Metsästysasetus:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930666
Aselakien runko on vuodelta 1998, mutta niitä on
rukattu moneen kertaan, lähes vuosittain. Katso vuoden 1993
metsästysasetuksen 16a § riistavaatimuksista, jotka määrittävät
asekaliiperia.
Kuka voi hakea?
Aseen hankkimislupaa voi hakea 18 vuotta täyttänyt
mies- tai naispuolinen henkilö. 18-60-vuotiaat Suomen kansalaisuuden
omaavat miehet ovat asevelvollisia. Heidän on esitettävä sotilaspassi,
kutsuntatodistus tai selvitys palveluksesta vapauttamisesta syineen.
Hakijan ei tarvitse olla taustaltaan 100 %
nuhteeton, mutta kaikkinaiset rötökset ja tyhmyydet saattavat vaikuttaa
kielteisesti lupapäätökseen. Viranomainen ei ole julkistanut luetteloa,
mitkä rikkomukset tai rikokset vaikuttavat milläkin painolla päätökseen
ja kuinka kauas taaksepäin ”mustaa kirjaa” selataan. Nyrkkisääntönä
voisi sanoa, että jos taustalla on väkivalta-, riehumis- tai
alkoholiperusteisia rikoksia tai rikkomuksia, ovat ampuma-aseluvan
saamisen ennusteet äärettömän huonot.
Pistooliluvan ikäraja on 20 vuotta.
Mitä maksaa?
Vuoden 2015 alusta aseluvan hinta on 79 euroa.
Lupamaksu maksetaan poliisilaitoksen tiskillä lupaa haettaessa. Sitä ei
saa takaisin jos päätös on kielteinen. Maksu kattaa hakemuksen ja
lupaprosessin kaikki vaiheet: Soveltuvuustestin, haastattelut,
hankkimisluvan, aseen näytön, varsinaisen lupakortin ja sen postituksen
kotiin. Itse aselupa on luottokortin näköinen ja kokoinen muovikortti.
Rahaa kuluu myös aikaan ja matkoihin. Tämä riippuu
kovasti oman ajan hinnasta ja paikkakunnasta. Pohjoisessa matkoihin voi
palaa merkittäviä summia, jotka jättävät itse lupamaksun varjoonsa.
Mistä haetaan?
Aselupaa haetaan oman asuinpaikkakunnan
poliisilaitokselta. Poliisilaitosten määrää on vähennetty
dramaattisesti. Nyt niitä on enää 11. Aselupa-asioita hoidetaan vain
tietyillä poliisiasemilla. Niillä on oltava tietokonelaitteisto
soveltuvuustestiä varten.
Esimerkiksi 620.000 asukkaan Helsingissä aselupaa
voi hakea vain yhdestä paikasta, Pasilasta.
Sähköinen ajanvaraus
Parin vuoden ajan on ollut mahdollista varata aika
internetissä lupa-asiointia varten. Tämän on suositeltavaa, sillä näin
säästyy aikaa ja hermoja. Lisäksi aikaa varatessa näkee ruuhkatilanteen
kullakin poliisiasemalla. Esimerkiksi espoolainen saa todennäköisesti
varattua ajan nopeammin Raaseporista 80 km päässä kuin Länsi-Uudenmaan
pääpoliisiasemalta Nihtisillasta. Hakija miettii kuinka kiire asialla on
ja paljonko laskee omille ajokilometreille hintaa.
Ajanvaraus tapahtuu netissä ketjusta
www.poliisi.fi > Yhteystiedot > Hae
poliisilaitos > (syötä oma paikkakunta) > (tulee oma poliisilaitos) >
Luvat > Sähköinen ajanvaraus > Varaa aika > Ajanvaraus > Tapaamisen aihe
> (valitse valikosta) Aselupa-asiat > Ampuma-aselupa > Itselle >
Seuraava. Tästä eteenpäin onkin annettava varaajan henkilötiedot.
Mitä tarvitaan mukana?
Olet saanut varattua ajan tietylle poliisiasemalla
tiettyyn aikaan. Ole silloin siellä ajoissa.
Poliisiaseman tiskillä henkilöllisyys osoitetaan
passilla tai poliisin antamalla henkilökortilla. Ajokortti ei kelpaa
henkilöllisyystodistukseksi. Aselupaa varten ei tarvita valokuvia.
Aseluvan perusteet löytyvät aselain 45 §:stä.
1)-kohdassa sanotaan: ”metsästyslainsäädännön mukaan sallittua eläinten
ampumista varten hakijan on esitettävä harrastuksestaan luotettava
selvitys...” 2)-kohdassa sanotaan että "haettaessa lupaa ampumaurheilua
ja -harrastusta varten hakijan on esitettävä harrastuksestaan luotettava
selvitys".
Tähän kannattaa käyttää perustelulomaketta, joka
löytyy poliisin nettisivuilta ketjusta Luvat > Ampuma-aseluvat >
Aselupalomakkeet > Perustelut metsästys pdf/doc, tai Perustelut
ampumaurheilu pdf/doc. Tätä lomaketta ei voi täyttää netissä, vaan se on
printattava ja täytettävä vaikka pännällä. Aloitetaan metsästyksestä.
Metsästyksen perustelut
Suoritettu metsästäjän tutkinto ja hankittu
"metsästyskortti" eli valtion riistanhoitomaksun suorittaminen ovat
perusedellytyksiä, kun lähdetään hakemaan aselupaa metsästysperusteella.
Näiden hankkimiseen saattaa yhteensä kulua useita kuukausiakin.
Liikkeelle kannattaa lähteä Suomen Riistakeskuksen sivuilta
http://riista.fi/ . Täältä saa tietoa
metsästäjäkoulutuksesta, tutkinnoista ja metsästyskortin hakemisesta
välilehden "Haluatko metsästäjäksi" alta.
”Aiempi metsästysharrastus”-kohdassa pyydetään
kertomaan ”mitä riistaa olet metsästänyt ja missä”. Noviisi tunnustaa:
”Aikaisempaa metsästysharrastusta ei ole.” Sekin on OK. Joskus me kaikki
aloitamme alusta. Kokenut tekee oman luettelonsa joka saattaa olla
meriittiä lupaviranomaisen silmissä.
”Metsästysharrastus hankittavalla aseella”-kohdassa
tentataan, ”mitä riistaa tarkoituksenasi on metsästää nyt
hankittavalla aseella.” Tämä on tärkeä kohta. Aseen toimintatavan ja
kaliiperin on oltava sopusoinnussa aiotun riistan kanssa. Riistassa
kannattaa olla tarkka ja realisti mutta ei maalata itseään nurkkaan.
Esimerkiksi ”pienriista ja metsäkanalinnut” ovat yksi
metsästysharrastuksen kohde. Tällöin looginen kaliiperikirjo
hakemuksessa voisi olla .222 - .308 (5,7 - 7,62 mm). Tai hirvieläimet
.270 - .375 (6,5 - 9,5 mm).
Tässä kohdassa ja myöhemmin haastattelu(i)ssa
tentataan tietämystäsi riistasta ja soveltuvista kaliipereista.
”Metsästysalue”-kohdassa kysytään ”missä tulet
metsästämään edellä kerrottua riistaa ja mihin metsästysoikeutesi tällä
alueella perustuu”. Tämäkin on tärkeä kohta uskottavuuden vuoksi. Jos
kuulut metsästysseuraan, tämä on meriittiä aselupa-asioissa. Mutta
seuroihin voi olla vaikeaa ja/tai kallista päästä. Maaton ja seuraton
metsästäjä voi metsästää Metsähallituksen mailla. Lisätietoja
www.eraluvat.fi . Tätä korttia voi
käyttää.
Ampumaurheilun perustelut
”Aiempi ampumaurheiluharrastus”-kohdassa kysytään
"mitä ampumaurheilulajia olet harrastanut ja missä.” Jos aiempaa
harrastusta on, niin luetteloa kehiin. Hyvä veto on liittää kopio
ampumapäiväkirjasta, jos sellaista on pidetty. Tai vaikkapa lehtileike
Ruuponperän metsästys- ja ampumaseuran jäsentenvälisistä kilpailuista,
joissa olet sijoittunut 29:ksi. Se on kiistaton todiste
ampumaharrastuksesta. Muutkin voivat harrastaa ampumaurheilua kuin
olympiavalmennettavat!
Jäsenyys ammuntaa harrastavassa seurassa (esim.
SAL:n jäsenseurassa) on joko ehdottoman hyvä suositus tai jopa edellytys
aseluvan saantiin tällä perusteella. SAL:n jäsenseurojen luettelo löytyy
netistä:
http://www.ampumaurheiluliitto.fi/alueet_ja_seurat/
Liittymismaksut ja -ehdot vaihtelevat seurasta toiseen.
Änkyröiminen ja vetoaminen perustuslaissa
mainittuun yhdistymisen vapauteen, siis ampumaurheilun harjoittaminen
"villinä" ilman seurajäsenyyttä, on takuuvarmasti pitempi ja kivisempi
tie. Olen kuullut paikkakunnasta, jolla ei myönnetä lupaa
ampumaharrastusperusteella, jos ei ole aiemmin kilpaillut. Jälleen eräs
peruste liittyä ampumaseuraan.
”Ampumaurheiluharrastus hankittavalla
aseella”-kohdassa kysytään ”kerro tässä, mitä ampumaurheilulajia tulet
harrastamaan nyt hankittavalla aseella. Ota huomioon, että
hankittavan aseen on sovelluttava hyvin kyseisen ampumaurheilulajin
harrastamiseen." Teksti selittää itse itsensä. Erityisesti haettavan
kaliiperin tulee olla linjassa. Esim. 50 m kivääriä ja ampumahiihtoa
harjoitetaan kaliiperilla 22 LR.
"Käytettävä ampumarata / muu alue. Kerro tässä,
missä tulet harrastamaan edellä kerrottua ampumaurheilulajia ja mihin
käyttöoikeutesi kyseisellä ampumaradalla / muulla alueella perustuu."
Tämäkin kohta on itsestään selvä. Ei sitten kannata laittaa paikaksi
”Mökkiperän hyljätty sorakuoppa”.
Pistooli- ja revolveri luvan vaatimukset
Lomake puhuu "käsiaseesta". Itse olen ottanut
käytännöksi puhua "pistoolista". Tämä yleisnimike kattaa pistoolit,
revolverit, pienoispistoolit ja pienoisrevolverit.
Pistooliluvan ikävaatimus on 20 vuotta. Vain
erittäin painavin perustein voi tätä nuorempi saada luvan.
Lakiin tuli v. 2011 vaatimus, jonka mukaan
pistooliluvan edellytyksenä on "vähintään kaksi vuotta jatkunut
aktiivinen ampumaharrastus" ja tästä "yhdistyksen ampuma-asekouluttajan
antama todistus". Ampumaharrastusta voi olla esimerkiksi kaksi vuotta
jatkunut osallistuminen ampumakilpailuihin toimitsijana. Helpointa,
edullisinta ja jatkon kannalta käytännöllisintäkin on hankkia
ilmapistooli ja harjoitella sillä. Kymmenen harjoittelukertaa kahden
vuoden sisällä riittää. Tästä sitten ampumapöytäkirja ja/tai
ratavalvojan todistus.
Jos liityt ampumaseuraan, jossa on
ampuma-asekouluttaja (joka ei välttämättä kouluta yhtään mitään!), niin
selitä hänelle projektisi alusta lähtien. Todistat hänelle
ampumapäiväkirjalla vähintään 10 ampumasuoritusta kahden vuoden aikana.
Näin hän voi kirjoittaa sinulle todistuksen.
Seuran säännöistä riippuen tämä todistus saattaa
maksaa tai sitten ei. Esim. Porkkalan Ampujat veloittaa
vierasseuralaiselle kirjoitetusta todistuksesta 20 euroa. He voivat
kirjoittaa todistuksen edellyttäen että todistelu harrastuksesta on
vedenpitävä.
Ampuma-asekouluttajan kirjoittama todistus riittää
kattamaan lomakkeen kohdan: ”Käsiasetta koskevat lisäperustelut
pistooli, pienoispistooli, revolveri tai pienoisrevolveri...”
Jos sinulla on ennestään pistoolilupa, et
todennäköisesti tarvitse harrastustodistusta, mutta ampumapäiväkirjaa
saatetaan perätä.
Pistoolilla metsästäminen ei ole Suomessa
sallittua. Ainoa pistooliluvan peruste voi olla ampumaharrastus.
Soveltuvuustesti
Kun hakemus on täytetty tiskillä, jäät odottelemaan
kutsua soveltuvuustestiin ja haastatteluun tai mahdollisesti kahteenkin.
Hyvässä lykyssä ajan saa buukattua jo tiskillä.
Vuoden 2011 aselain lisäyksen myötä tuli käsite
soveltuvuustesti. Tämä on tietokoneella suoritettava runsaat 260
kysymystä käsittävä testi jossa kysymyksiin vastataan ”kyllä” tai ”ei”.
Aikaa on varattu tunti.
Soveltuvuustesti on voimassa kolme vuotta. Sen
voimassaolon aikana sitä ei tarvitse suorittaa uudelleen.
Soveltuvuustesti vaaditaan kaikilta ikään, sukupuoleen ja asetyyppiin
katsomatta, jos edellisen suorittamisesta on kulunut yli 3 vuotta tai
hakija ei ole sellaisessa koskaan ollutkaan.
Soveltuvuustestin mielekkyys on kyseenalaistettu
jopa käsikassaran eli Poliisihallituksen edustajan toimesta.
Soveltuvuustesti on nähtävä asealaa tuntemattomien poliitikkojen
(kansanedustajien) ylireagointina. Se lisää byrokratiaa ja kustannuksia
eikä siitä ei ole kenellekään hyötyä. Sen aseturvallisuutta lisäävä
vaikutus on vähintään kyseenalainen.
Haastattelu(t)
Poliisi haastattelee aseluvan hakijan kerran tai
kaksi kertaa. Tähän saadaan aika samassa yhteydessä kuin
soveltuvuustestiinkin. Toivottavasti aika järjestyy samalle käynnille.
Haastattelussa pyritään peilaamaan aseen
käyttötarkoitus, käyttöpaikat ja hakijan yleinen asenne
aseturvallisuuden suhteen.
Aseen näyttö
Kun ase on hankittu, se on käytävä näyttämässä
poliisilaitoksella. Tällä halutaan varmistaa, että ase
vastaa hankkimisluvassa ilmoitettua, että se on kaliiperiltaan
hakemuksen mukainen ja että se on C.I.P.-tarkastettu. Näyttö on
suoritettava 30 vrk:n kuluessa aseen hankinnasta. Tämä on tärkeää!
Jos näyttö menee pitkäksi, koko prosessi on aloitettava uudelleen,
maksuineen kaikkineen.
Tussareita ei saa kuljettaa pitkin poliisilaitosten
yleisötiloja. Siksi on otettava etukäteen selvää missä ja milloin
asenäyttö tapahtuu. Tälle varataan useasti näyttöaika. Luonnollisesti
ase on kuljetettava näyttöön ja sieltä pois suojuksessa.
Kun ase on näytetty ja hyväksytty, poliisin
asetarkastaja lähettää aselupalomakkeen varsinaisen luvan kirjoitukseen.
Tämä on samanlainen prosessi kuin missä tehdään ajokortit ja passitkin.
Aseen haltijalle jää hankkimisluvan kopio
väliaikaiseksi aseluvaksi. Tällä voi mm. ostaa patruunoita.
Aselupa vihdoin hyppysissä!
Varsinainen aselupa toimitetaan postitse kotiin.
Onneksi olkoon! Lupa on ollut kohtalainen työvoitto. Se on suurella
todennäköisyydellä ensikertaa lupaa hakevalla määräaikainen esim.
kahdeksi vuodeksi, mutta tämä on niitä pienimpiä murheita. Osoittamalla
metsästyksen tai ampumaurheilun harrastuneisuus jatkolupa heltiää
suurella todennäköisyydellä ”toistaiseksi”. Käytännössä niin kauan kuin
henki pihisee.
Kauanko kestää?
Koko aselupaprosessin kesto riippuu
poliisilaitoksesta ja sen ruuhkatilanteesta. Aikahaitari
ensimmäisestä vierailusta poliisilaitokselle hankkimisluvan saamiseen
voi olla kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen. Metsästyskortin
hankkinen kestää oman aikansa. Aseluvan hakeminen ei ole hätäisen
hommaa.
Hyvä aloittelevan metsästäjän tai ampumaharrastajan
marssijärjestys voisi olla: (1) päätetään harrastettava riista tai
ampumalaji, (2) jos metsästysperuste, ruvetaan hankkimaan
metsästyskorttia, (3) jos ampumaurheiluperuste, etsitään metsästys- tai
ampumaseura ja liitytään siihen, (4) yritetään löytää seurasta mentori
tai neuvoja, (5) käydään katsomassa sopivaa asetta, (6) päätetään aseen
toimintatyyppi ja kaliiperi hankkimislupaa varten, (7) hankitaan
tarvittavat liitteet, (8) aloitetaan lupahaun prosessi eli varataan aika
poliisilaitokselle.
Rinnakkaisluvan hakeminen
Vuoden 2011 aselaissa aseluvan ikäraja nostettiin
18 vuoteen, ilmeisesti EU:n sysimänä. Pistooliluvan ikäraja nostettiin
20 vuoteen. Lakiteksti löytyy tästä ja 45 §:stä:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980001
Tätä ennen ikäraja oli 15 vuotta edellyttäen
huoltajan suostumusta. Oli muodostunut kutyymiksi eritoten maaseudulla,
että 15-vuotias saattoi saada oman kiväärin tai haulikon vaikka
rippilahjaksi, jos ja kun suonissa virtasi metsästäjäverta.
Suomen lainsäätäjillä oli sen verran munaa, että
käytettiin kansallista itsemääräämisoikeutta. Nuorille jätettiin
mahdollisuus harjoittaa metsästystä tai urheiluammuntaa jo 15-vuotiaasta
säilyttämällä pitkään harjoitettu rinnakkaislupakäytäntö.
Rinnakkaisluvan edellytykset
Rinnakkaislupaa pitkälle aseelle (haulikko,
kivääri, pienoiskivääri, yhdistelmäase) voi hakea ”15 vuotta vaan ei 18
vuotta täyttänyt henkilö, joka muuten täyttää luvan saajaa koskevat
edellytykset.” Eli rinnakkaisluvan hakija joutuu käymään saman prosessin
läpi samoine liitteineen kuin muutkin. Ainoana poikkeuksena,
15-17-vuotias ei ole vielä asevelvollinen eikä hänen tarvitse esittää
kutsuntatodistusta tai sotilaspassia.
Sen sijaan alaikäinen tarvitsee huoltajan
suostumuksen aseluvan hakemiseen. Lisäksi hän tarvitsee aseenomistajan
suostumuksen rinnakkaislupaan. Alun perin järjestelmä varmaankin luotiin
jotta perheen nuoremmat saisivat kuljettaa, metsästää ja ampua isäpapan
omistamilla aseilla. Tai käydä radalla.
Voidaan myös ajatella tilannetta, jossa NN haluaisi
lähteä ”kerran elämässään” Afrikan safarille, mutta sopiva ase puuttuu.
Kaveri XX:llä sattuu olemaan 505 Gibbs, joka on ymmärrettävästi
vajaakäytössä. NN voi saada rinnakkaisluvan XX:n Gibbsiin, jos NN:n ja
XX:n välillä löytyy yhteinen sävel. Aseen omistajalla ja rinnakkaisluvan
hakijalla ei tarvitse olla mitään sukulaisuussuhdetta.
Rinnakkaisluvan hinta on tällä hetkellä 30 euroa.
Rinnakkaisluvan lakiteksti löytyy aselain 54 ja 55 §:istä.
Huoltajan mahdollisuus aselupaan
Tänä päivänä ei ole enää itsestään selvää, että
isäpapalla on ase tai aseita. Mitä tehdään, jos juniorilla on palava
halu metsälle tai radalle, mutta vanhemmilla eikä suvussakaan ole
aseita?
Vuoden 2011 aselakiin lisättiin 43 §:n
hyväksyttäviin hankkimisperusteisiin kohta 8: 8) ”15 vuotta vaan ei 18
vuotta täyttäneen, luvanhaltijan huollettavana olevan henkilön
hallussapidettäväksi tarkoitetun haulikon, kiväärin, pienoiskiväärin tai
yhdistelmäaseen säilyttäminen ja kuljettaminen.”
Jos vanhempi ja lapsi pääsevät yhteisymmärrykseen
metsästys- tai ampumaharrastuksen aloittamisesta, vanhempi voi siis
hankkia aseen lapsen käyttöön. Mutta sekä vanhempi että lapsi joutuvat
molemmat käymään läpi aseen hankkimislupaprosessin
soveltuvuustesteineen, haastatteluineen päivineen.
Kustannuksia tulee aselupa 79 euroa plus
rinnakkaislupa 30 euroa.
Pistoolin tai revolverin rinnakkaislupa
Tällainen voidaan myöntää ”erityisen painavasta
syystä 18 vuotta vaan ei 20 vuotta täyttäneelle henkilölle”.
Lakitekstissä ei ole eritelty, mitä painavat syyt olisivat. Olen kuullut
pistoolivalmentaja Marko Lepältä, että pistooliluvan saaminen alle
20-vuotiaana ”ei ole mahdotonta mutta se voi olla erittäin vaikeaa”.
Päätös riippuu poliisilaitoksen harkintavallasta. Ainakaan julkista
ohjeistusta ei ole.
Ainoa pistooliluvan hakuperuste alle 20-vuotiaana
voi olla ampumaurheilu.
Muita tapauksia
Arvioin, että yllä olevassa jutussa tulee katettua 95 %
aselupahakemuksista. Muita tapauksia voivat olla mm. kuolinpesän aseet,
”muut aseet”, ERVA:t, taskuaseet, loukkupyynnin perusteet,
kaasusumuttimet, merkinantopistoolit, muistoperusteiset perintöaseet,
teatteriaseet, ulkomailla metsästäminen, ”ammatin turvaksi” jne.
Asekeräilijät ja asekauppiaat ovat oma juttunsa. Heillä täytyy olla
asianomaiset luvat ja he tuntevat lupakiemurat "viran puolesta"
muutenkin.
Pekka Suuronen
asetoimittaja
Lisää myös:
http://eralehti.fi/ps-pekkasuuronen/ps-pekka-suuronen/ohjeita-aseluvan-hakemiseen-v-2015/
|