Aseluvan hakemista on vierastettu uuden aselain tultua voimaan, mutta miksi? - Osa varmasti johtuu uusista asetuista vaatimuksista, joihin kuuluu muun muassa tietokoneella suoritettavat testit sekä haastattelut. Näitä on kuitenkin aivan turha vierastaa ja seuraavassa käymme läpi yleistä ohjetta aseluvan hakemiseen.

Ohjeita aseluvan hakemiseen

Metsästyksen tai ampumaurheilun harjoittaminen ruutiaseella vaatii aseluvan. Sen hakemisen kuviot ovat muuttuneet viime vuosien aikana. Näin haetaan lupaa vuonna 2015. Nämä ohjeet on räätälöity ensimmäisen aseluvan hakijalle. Tai sellaiselle, jolla edellisen luvan hakemisesta on kulunut yli 3 vuotta. Tässä keskitytään vain yksityishenkilön aseluvan hakemiseen ruutiaseelle perusteena metsästyksen tai ampumaurheilun harjoittaminen. Nämä kattavat arviolta 95 % kaikista lupahakemuksista.

Aseluvan edellytykset löytyvät ampuma-aselaista ja -asetuksesta:
 

Laki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980001  

Asetus: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980145  

Metsästysasetus: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930666

Aselakien runko on vuodelta 1998, mutta niitä on rukattu moneen kertaan, lähes vuosittain. Katso vuoden 1993 metsästysasetuksen 16a § riistavaatimuksista, jotka määrittävät asekaliiperia.

Kuka voi hakea?

Aseen hankkimislupaa voi hakea 18 vuotta täyttänyt mies- tai naispuolinen henkilö. 18-60-vuotiaat Suomen kansalaisuuden omaavat miehet ovat asevelvollisia. Heidän on esitettävä sotilaspassi, kutsuntatodistus tai selvitys palveluksesta vapauttamisesta syineen.

Hakijan ei tarvitse olla taustaltaan 100 % nuhteeton, mutta kaikkinaiset rötökset ja tyhmyydet saattavat vaikuttaa kielteisesti lupapäätökseen. Viranomainen ei ole julkistanut luetteloa, mitkä rikkomukset tai rikokset vaikuttavat milläkin painolla päätökseen ja kuinka kauas taaksepäin ”mustaa kirjaa” selataan. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että jos taustalla on väkivalta-, riehumis- tai alkoholiperusteisia rikoksia tai rikkomuksia, ovat ampuma-aseluvan saamisen ennusteet äärettömän huonot.

Pistooliluvan ikäraja on 20 vuotta.

Mitä maksaa?

Vuoden 2015 alusta aseluvan hinta on 79 euroa. Lupamaksu maksetaan poliisilaitoksen tiskillä lupaa haettaessa. Sitä ei saa takaisin jos päätös on kielteinen. Maksu kattaa hakemuksen ja lupaprosessin kaikki vaiheet: Soveltuvuustestin, haastattelut, hankkimisluvan, aseen näytön, varsinaisen lupakortin ja sen postituksen kotiin. Itse aselupa on luottokortin näköinen ja kokoinen muovikortti.

Rahaa kuluu myös aikaan ja matkoihin. Tämä riippuu kovasti oman ajan hinnasta ja paikkakunnasta. Pohjoisessa matkoihin voi palaa merkittäviä summia, jotka jättävät itse lupamaksun varjoonsa.

Mistä haetaan?

Aselupaa haetaan oman asuinpaikkakunnan poliisilaitokselta. Poliisilaitosten määrää on vähennetty dramaattisesti. Nyt niitä on enää 11. Aselupa-asioita hoidetaan vain tietyillä poliisiasemilla. Niillä on oltava tietokonelaitteisto soveltuvuustestiä varten.

Esimerkiksi 620.000 asukkaan Helsingissä aselupaa voi hakea vain yhdestä paikasta, Pasilasta.

Sähköinen ajanvaraus

Parin vuoden ajan on ollut mahdollista varata aika internetissä lupa-asiointia varten. Tämän on suositeltavaa, sillä näin säästyy aikaa ja hermoja. Lisäksi aikaa varatessa näkee ruuhkatilanteen kullakin poliisiasemalla. Esimerkiksi espoolainen saa todennäköisesti varattua ajan nopeammin Raaseporista 80 km päässä kuin Länsi-Uudenmaan pääpoliisiasemalta Nihtisillasta. Hakija miettii kuinka kiire asialla on ja paljonko laskee omille ajokilometreille hintaa.

Ajanvaraus tapahtuu netissä ketjusta www.poliisi.fi > Yhteystiedot > Hae poliisilaitos > (syötä oma paikkakunta) > (tulee oma poliisilaitos) > Luvat > Sähköinen ajanvaraus > Varaa aika > Ajanvaraus > Tapaamisen aihe > (valitse valikosta) Aselupa-asiat > Ampuma-aselupa > Itselle > Seuraava. Tästä eteenpäin onkin annettava varaajan henkilötiedot.

Mitä tarvitaan mukana?

Olet saanut varattua ajan tietylle poliisiasemalla tiettyyn aikaan. Ole silloin siellä ajoissa.

Poliisiaseman tiskillä henkilöllisyys osoitetaan passilla tai poliisin antamalla henkilökortilla. Ajokortti ei kelpaa henkilöllisyystodistukseksi. Aselupaa varten ei tarvita valokuvia.

Aseluvan perusteet löytyvät aselain 45 §:stä. 1)-kohdassa sanotaan: ”metsästyslainsäädännön mukaan sallittua eläinten ampumista varten hakijan on esitettävä harrastuksestaan luotettava selvitys...” 2)-kohdassa sanotaan että "haettaessa lupaa ampumaurheilua ja -harrastusta varten hakijan on esitettävä harrastuksestaan luotettava selvitys".

Tähän kannattaa käyttää perustelulomaketta, joka löytyy poliisin nettisivuilta ketjusta Luvat > Ampuma-aseluvat > Aselupalomakkeet > Perustelut metsästys pdf/doc, tai Perustelut ampumaurheilu pdf/doc. Tätä lomaketta ei voi täyttää netissä, vaan se on printattava ja täytettävä vaikka pännällä. Aloitetaan metsästyksestä.

Metsästyksen perustelut

Suoritettu metsästäjän tutkinto ja hankittu "metsästyskortti" eli valtion riistanhoitomaksun suorittaminen ovat perusedellytyksiä, kun lähdetään hakemaan aselupaa metsästysperusteella. Näiden hankkimiseen saattaa yhteensä kulua useita kuukausiakin. Liikkeelle kannattaa lähteä Suomen Riistakeskuksen sivuilta http://riista.fi/ . Täältä saa tietoa metsästäjäkoulutuksesta, tutkinnoista ja metsästyskortin hakemisesta välilehden "Haluatko metsästäjäksi" alta.  

”Aiempi metsästysharrastus”-kohdassa pyydetään kertomaan ”mitä riistaa olet metsästänyt ja missä”. Noviisi tunnustaa: ”Aikaisempaa metsästysharrastusta ei ole.” Sekin on OK. Joskus me kaikki aloitamme alusta. Kokenut tekee oman luettelonsa joka saattaa olla meriittiä lupaviranomaisen silmissä.

”Metsästysharrastus hankittavalla aseella”-kohdassa tentataan, ”mitä riistaa tarkoituksenasi on metsästää nyt hankittavalla aseella.” Tämä on tärkeä kohta. Aseen toimintatavan ja kaliiperin on oltava sopusoinnussa aiotun riistan kanssa. Riistassa kannattaa olla tarkka ja realisti mutta ei maalata itseään nurkkaan. Esimerkiksi ”pienriista ja metsäkanalinnut” ovat yksi metsästysharrastuksen kohde. Tällöin looginen kaliiperikirjo hakemuksessa voisi olla .222 - .308 (5,7 - 7,62 mm). Tai hirvieläimet .270 - .375 (6,5 - 9,5 mm).

Tässä kohdassa ja myöhemmin haastattelu(i)ssa tentataan tietämystäsi riistasta ja soveltuvista kaliipereista.  

”Metsästysalue”-kohdassa kysytään ”missä tulet metsästämään edellä kerrottua riistaa ja mihin metsästysoikeutesi tällä alueella perustuu”. Tämäkin on tärkeä kohta uskottavuuden vuoksi. Jos kuulut metsästysseuraan, tämä on meriittiä aselupa-asioissa. Mutta seuroihin voi olla vaikeaa ja/tai kallista päästä. Maaton ja seuraton metsästäjä voi metsästää Metsähallituksen mailla. Lisätietoja www.eraluvat.fi . Tätä korttia voi käyttää.

Ampumaurheilun perustelut

”Aiempi ampumaurheiluharrastus”-kohdassa kysytään "mitä ampumaurheilulajia olet harrastanut ja missä.” Jos aiempaa harrastusta on, niin luetteloa kehiin. Hyvä veto on liittää kopio ampumapäiväkirjasta, jos sellaista on pidetty. Tai vaikkapa lehtileike Ruuponperän metsästys- ja ampumaseuran jäsentenvälisistä kilpailuista, joissa olet sijoittunut 29:ksi. Se on kiistaton todiste ampumaharrastuksesta. Muutkin voivat harrastaa ampumaurheilua kuin olympiavalmennettavat!

Jäsenyys ammuntaa harrastavassa seurassa (esim. SAL:n jäsenseurassa) on joko ehdottoman hyvä suositus tai jopa edellytys aseluvan saantiin tällä perusteella. SAL:n jäsenseurojen luettelo löytyy netistä: http://www.ampumaurheiluliitto.fi/alueet_ja_seurat/

Liittymismaksut ja -ehdot vaihtelevat seurasta toiseen.

Änkyröiminen ja vetoaminen perustuslaissa mainittuun yhdistymisen vapauteen, siis ampumaurheilun harjoittaminen "villinä" ilman seurajäsenyyttä, on takuuvarmasti pitempi ja kivisempi tie. Olen kuullut paikkakunnasta, jolla ei myönnetä lupaa ampumaharrastusperusteella, jos ei ole aiemmin kilpaillut. Jälleen eräs peruste liittyä ampumaseuraan.

”Ampumaurheiluharrastus hankittavalla aseella”-kohdassa kysytään ”kerro tässä, mitä ampumaurheilulajia tulet harrastamaan nyt hankittavalla aseella. Ota huomioon, että hankittavan aseen on sovelluttava hyvin kyseisen ampumaurheilulajin harrastamiseen." Teksti selittää itse itsensä. Erityisesti haettavan kaliiperin tulee olla linjassa. Esim. 50 m kivääriä ja ampumahiihtoa harjoitetaan kaliiperilla 22 LR.  

"Käytettävä ampumarata / muu alue. Kerro tässä, missä tulet harrastamaan edellä kerrottua ampumaurheilulajia ja mihin käyttöoikeutesi kyseisellä ampumaradalla / muulla alueella perustuu." Tämäkin kohta on itsestään selvä. Ei sitten kannata laittaa paikaksi ”Mökkiperän hyljätty sorakuoppa”.

Pistooli- ja revolveri luvan vaatimukset

Lomake puhuu "käsiaseesta". Itse olen ottanut käytännöksi puhua "pistoolista". Tämä yleisnimike kattaa pistoolit, revolverit, pienoispistoolit ja pienoisrevolverit.

Pistooliluvan ikävaatimus on 20 vuotta. Vain erittäin painavin perustein voi tätä nuorempi saada luvan.

Lakiin tuli v. 2011 vaatimus, jonka mukaan pistooliluvan edellytyksenä on "vähintään kaksi vuotta jatkunut aktiivinen ampumaharrastus" ja tästä "yhdistyksen ampuma-asekouluttajan antama todistus". Ampumaharrastusta voi olla esimerkiksi kaksi vuotta jatkunut osallistuminen ampumakilpailuihin toimitsijana. Helpointa, edullisinta ja jatkon kannalta käytännöllisintäkin on hankkia ilmapistooli ja harjoitella sillä. Kymmenen harjoittelukertaa kahden vuoden sisällä riittää. Tästä sitten ampumapöytäkirja ja/tai ratavalvojan todistus.

Jos liityt ampumaseuraan, jossa on ampuma-asekouluttaja (joka ei välttämättä kouluta yhtään mitään!), niin selitä hänelle projektisi alusta lähtien. Todistat hänelle ampumapäiväkirjalla vähintään 10 ampumasuoritusta kahden vuoden aikana. Näin hän voi kirjoittaa sinulle todistuksen.

Seuran säännöistä riippuen tämä todistus saattaa maksaa tai sitten ei. Esim. Porkkalan Ampujat veloittaa vierasseuralaiselle kirjoitetusta todistuksesta 20 euroa. He voivat kirjoittaa todistuksen edellyttäen että todistelu harrastuksesta on vedenpitävä.

Ampuma-asekouluttajan kirjoittama todistus riittää kattamaan lomakkeen kohdan: ”Käsiasetta koskevat lisäperustelut pistooli, pienoispistooli, revolveri tai pienoisrevolveri...”

Jos sinulla on ennestään pistoolilupa, et todennäköisesti tarvitse harrastustodistusta, mutta ampumapäiväkirjaa saatetaan perätä.

Pistoolilla metsästäminen ei ole Suomessa sallittua. Ainoa pistooliluvan peruste voi olla ampumaharrastus.

Soveltuvuustesti

Kun hakemus on täytetty tiskillä, jäät odottelemaan kutsua soveltuvuustestiin ja haastatteluun tai mahdollisesti kahteenkin. Hyvässä lykyssä ajan saa buukattua jo tiskillä.

Vuoden 2011 aselain lisäyksen myötä tuli käsite soveltuvuustesti. Tämä on tietokoneella suoritettava runsaat 260 kysymystä käsittävä testi jossa kysymyksiin vastataan ”kyllä” tai ”ei”. Aikaa on varattu tunti.

Soveltuvuustesti on voimassa kolme vuotta. Sen voimassaolon aikana sitä ei tarvitse suorittaa uudelleen. Soveltuvuustesti vaaditaan kaikilta ikään, sukupuoleen ja asetyyppiin katsomatta, jos edellisen suorittamisesta on kulunut yli 3 vuotta tai hakija ei ole sellaisessa koskaan ollutkaan.

Soveltuvuustestin mielekkyys on kyseenalaistettu jopa käsikassaran eli Poliisihallituksen edustajan toimesta. Soveltuvuustesti on nähtävä asealaa tuntemattomien poliitikkojen (kansanedustajien) ylireagointina. Se lisää byrokratiaa ja kustannuksia eikä siitä ei ole kenellekään hyötyä. Sen aseturvallisuutta lisäävä vaikutus on vähintään kyseenalainen.

Haastattelu(t)

Poliisi haastattelee aseluvan hakijan kerran tai kaksi kertaa. Tähän saadaan aika samassa yhteydessä kuin soveltuvuustestiinkin. Toivottavasti aika järjestyy samalle käynnille.

Haastattelussa pyritään peilaamaan aseen käyttötarkoitus, käyttöpaikat ja hakijan yleinen asenne aseturvallisuuden suhteen.

Aseen näyttö

Kun ase on hankittu, se on käytävä näyttämässä poliisilaitoksella.  Tällä halutaan varmistaa, että ase vastaa hankkimisluvassa ilmoitettua, että se on kaliiperiltaan hakemuksen mukainen ja että se on C.I.P.-tarkastettu. Näyttö on suoritettava 30 vrk:n kuluessa aseen hankinnasta. Tämä on tärkeää! Jos näyttö menee pitkäksi, koko prosessi on aloitettava uudelleen, maksuineen kaikkineen.

Tussareita ei saa kuljettaa pitkin poliisilaitosten yleisötiloja. Siksi on otettava etukäteen selvää missä ja milloin asenäyttö tapahtuu. Tälle varataan useasti näyttöaika. Luonnollisesti ase on kuljetettava näyttöön ja sieltä pois suojuksessa.

Kun ase on näytetty ja hyväksytty, poliisin asetarkastaja lähettää aselupalomakkeen varsinaisen luvan kirjoitukseen. Tämä on samanlainen prosessi kuin missä tehdään ajokortit ja passitkin.

Aseen haltijalle jää hankkimisluvan kopio väliaikaiseksi aseluvaksi. Tällä voi mm. ostaa patruunoita.

Aselupa vihdoin hyppysissä!

Varsinainen aselupa toimitetaan postitse kotiin. Onneksi olkoon! Lupa on ollut kohtalainen työvoitto. Se on suurella todennäköisyydellä ensikertaa lupaa hakevalla määräaikainen esim. kahdeksi vuodeksi, mutta tämä on niitä pienimpiä murheita. Osoittamalla metsästyksen tai ampumaurheilun harrastuneisuus jatkolupa heltiää suurella todennäköisyydellä ”toistaiseksi”. Käytännössä niin kauan kuin henki pihisee.

Kauanko kestää?

Koko aselupaprosessin kesto riippuu poliisilaitoksesta ja sen ruuhkatilanteesta. Aikahaitari ensimmäisestä vierailusta poliisilaitokselle hankkimisluvan saamiseen voi olla kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen. Metsästyskortin hankkinen kestää oman aikansa. Aseluvan hakeminen ei ole hätäisen hommaa.

Hyvä aloittelevan metsästäjän tai ampumaharrastajan marssijärjestys voisi olla: (1) päätetään harrastettava riista tai ampumalaji, (2) jos metsästysperuste, ruvetaan hankkimaan metsästyskorttia, (3) jos ampumaurheiluperuste, etsitään metsästys- tai ampumaseura ja liitytään siihen, (4) yritetään löytää seurasta mentori tai neuvoja, (5) käydään katsomassa sopivaa asetta, (6) päätetään aseen toimintatyyppi ja kaliiperi hankkimislupaa varten, (7) hankitaan tarvittavat liitteet, (8) aloitetaan lupahaun prosessi eli varataan aika poliisilaitokselle.

Rinnakkaisluvan hakeminen

Vuoden 2011 aselaissa aseluvan ikäraja nostettiin 18 vuoteen, ilmeisesti EU:n sysimänä. Pistooliluvan ikäraja nostettiin 20 vuoteen. Lakiteksti löytyy tästä ja 45 §:stä:

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980001

Tätä ennen ikäraja oli 15 vuotta edellyttäen huoltajan suostumusta. Oli muodostunut kutyymiksi eritoten maaseudulla, että 15-vuotias saattoi saada oman kiväärin tai haulikon vaikka rippilahjaksi, jos ja kun suonissa virtasi metsästäjäverta.

Suomen lainsäätäjillä oli sen verran munaa, että käytettiin kansallista itsemääräämisoikeutta. Nuorille jätettiin mahdollisuus harjoittaa metsästystä tai urheiluammuntaa jo 15-vuotiaasta säilyttämällä pitkään harjoitettu rinnakkaislupakäytäntö.

Rinnakkaisluvan edellytykset

Rinnakkaislupaa pitkälle aseelle (haulikko, kivääri, pienoiskivääri, yhdistelmäase) voi hakea ”15 vuotta vaan ei 18 vuotta täyttänyt henkilö, joka muuten täyttää luvan saajaa koskevat edellytykset.” Eli rinnakkaisluvan hakija joutuu käymään saman prosessin läpi samoine liitteineen kuin muutkin. Ainoana poikkeuksena, 15-17-vuotias ei ole vielä asevelvollinen eikä hänen tarvitse esittää kutsuntatodistusta tai sotilaspassia.

Sen sijaan alaikäinen tarvitsee huoltajan suostumuksen aseluvan hakemiseen. Lisäksi hän tarvitsee aseenomistajan suostumuksen rinnakkaislupaan. Alun perin järjestelmä varmaankin luotiin jotta perheen nuoremmat saisivat kuljettaa, metsästää ja ampua isäpapan omistamilla aseilla. Tai käydä radalla.

Voidaan myös ajatella tilannetta, jossa NN haluaisi lähteä ”kerran elämässään” Afrikan safarille, mutta sopiva ase puuttuu. Kaveri XX:llä sattuu olemaan 505 Gibbs, joka on ymmärrettävästi vajaakäytössä. NN voi saada rinnakkaisluvan XX:n Gibbsiin, jos NN:n ja XX:n välillä löytyy yhteinen sävel. Aseen omistajalla ja rinnakkaisluvan hakijalla ei tarvitse olla mitään sukulaisuussuhdetta.

Rinnakkaisluvan hinta on tällä hetkellä 30 euroa. Rinnakkaisluvan lakiteksti löytyy aselain 54 ja 55 §:istä.

Huoltajan mahdollisuus aselupaan

Tänä päivänä ei ole enää itsestään selvää, että isäpapalla on ase tai aseita. Mitä tehdään, jos juniorilla on palava halu metsälle tai radalle, mutta vanhemmilla eikä suvussakaan ole aseita?

Vuoden 2011 aselakiin lisättiin 43 §:n hyväksyttäviin hankkimisperusteisiin kohta 8: 8) ”15 vuotta vaan ei 18 vuotta täyttäneen, luvanhaltijan huollettavana olevan henkilön hallussapidettäväksi tarkoitetun haulikon, kiväärin, pienoiskiväärin tai yhdistelmäaseen säilyttäminen ja kuljettaminen.”

Jos vanhempi ja lapsi pääsevät yhteisymmärrykseen metsästys- tai ampumaharrastuksen aloittamisesta, vanhempi voi siis hankkia aseen lapsen käyttöön. Mutta sekä vanhempi että lapsi joutuvat molemmat käymään läpi aseen hankkimislupaprosessin soveltuvuustesteineen, haastatteluineen päivineen.

Kustannuksia tulee aselupa 79 euroa plus rinnakkaislupa 30 euroa.

Pistoolin tai revolverin rinnakkaislupa

Tällainen voidaan myöntää ”erityisen painavasta syystä 18 vuotta vaan ei 20 vuotta täyttäneelle henkilölle”. Lakitekstissä ei ole eritelty, mitä painavat syyt olisivat. Olen kuullut pistoolivalmentaja Marko Lepältä, että pistooliluvan saaminen alle 20-vuotiaana ”ei ole mahdotonta mutta se voi olla erittäin vaikeaa”. Päätös riippuu poliisilaitoksen harkintavallasta. Ainakaan julkista ohjeistusta ei ole.

Ainoa pistooliluvan hakuperuste alle 20-vuotiaana voi olla ampumaurheilu.

Muita tapauksia

 
Arvioin, että yllä olevassa jutussa tulee katettua 95 % aselupahakemuksista. Muita tapauksia voivat olla mm. kuolinpesän aseet, ”muut aseet”, ERVA:t, taskuaseet, loukkupyynnin perusteet, kaasusumuttimet, merkinantopistoolit, muistoperusteiset perintöaseet, teatteriaseet, ulkomailla metsästäminen, ”ammatin turvaksi” jne.
 
Asekeräilijät ja asekauppiaat ovat oma juttunsa. Heillä täytyy olla asianomaiset luvat ja he tuntevat lupakiemurat "viran puolesta" muutenkin.
 
Pekka Suuronen
asetoimittaja

Lisää myös:

http://eralehti.fi/ps-pekkasuuronen/ps-pekka-suuronen/ohjeita-aseluvan-hakemiseen-v-2015/